Viisumivirsi ja riisitanssi

Muutama hapan sananen viisumiin liittyvasta viranomaistoiminnasta. Saattaa nimittain olla, etta tasta tulee viimeinen blogini vapaaehtoisena Mosambikissa.
Kohta tanne tultuani maassa kiristettiin viisumisaadoksia ja vapaaehtoisten etuuksia, kuten viime kerralla vahan vihjailin. Jatkoajan hankkiminen viisumille, mika oli alkuperaisessa suunnitelmassa, ei niin vain enaa onnistu, jos nyt oikeasti koskaan on yksinkertaista ollutkaan. Yksi totuus kertoo, etta varsinaisesti mitaan uutta saadosta ei luotu, vaan jo kymmenen vuotta voimassa, mutta uinumassa ollut heratettiin nyt kesan alussa virkeana astumaan voimaan. Vahankos kauan sita muhitettiin ja miksi vasta nyt silla alettiin pelailla? Yksi versio kertoo, etta ehkapa halutaan maksaa potut pottuina jenkeille, jotka ovat nihkeasti paastaneet mosambikilaisia maahansa, mutta jotka nykyaan itse turistiparvina kolkuttelevat mosambikilaisia rajoja. Saman version mukaan muitakin maahantulijoita norkoilee sisaanpaasyn ja tyon toivossa niin runsaasti, etta se alkaa olla suorastaan kestamatonta. Muutama arvelu liittyy maan politiikkaan ja lahestyviin vaaleihin. Kyse on ainakin mielivaltaisuudesta, missa kukin asiaan jotenkin liittyva taho laukoo suvereenisti oman mielipiteensa, mika aina poikkeaa jonkun toisen laukomasta ja siita kolmannesta en enaa sanokaan mitaan. Tahot edustavat kuitenkin esim. omassa viisumiasiassani hierarkian ylempaa tasoa, kuten tyoministeriota, suurlahetystoa, maahanmuuttovirastoa, joilta nyt odottaisi jotain yhtenaista nakemysta. Jossakin piileksii varmaan nakymaton Mr.Vii Sumi Kiho, joka kai paattaa ja niittaa lopullisesti, koska muut eivat selvasti siihen ole halukkaita tai tehtavansa tasalla. Asiointia vaikeutettaessa saadaan luoduksi pelivaraa myos valistavetajille, mika on yhta paikkansa pitava arvelu siina missa nuo muutkin.

Viisumini viimeinen voimassaolopaiva on 9.9. ellei sille ihan lahipaivina saa keplotelluksi lisaa aikaa laillisin ratkaisuin. Vapaaehtoisilta vaaditaan nyt myos tyolupa. Omani on ollut prosessissa kohta alusta alkaen, mutta nyt, kun se muutoksen myota seilaa  kaikkien muitten ansiotyohon tyolupaa hakevien seassa, niin jokohan joulupukin konttiin ennattaisi?
Vaihtoehtoni ovat aika vahissa. Yksi mahdollisuus on matkustaa Swazimaahan, minne viisumia ei tarvitse ja pari tuntia siella oltuani sitten vain muina naisina anomaan uutta lupalappua tanne. Saattaisipa mennakin, jos saa takuun, etta viela takaisin paasee, mutta kuka laukoja sen takuun antaa, niin ettei toinen sita kumoa? Ettei  piipahduksesta tulekin viikkojen vierailu jotakuinkin Koillismaan kokoiseen kuningaskuntaan. Viisumini ei ole lajia 'multiple entry' vaan ihan 'single' niin kuin olen itsekin. Ei siis menna ja tulla kuin muuttolinnut.
Mika se jaljella oleva keplottelu on? Viela tulevan viikon alussa takalaisen Planin asianosaiset pyrkivat pehmittamaan maahanmuuttoviraston johtajaa  tai  yrittavat jotain muuta konstia, mista itse en ole selvilla. Kaikki polut on aika tarkoin jo kartoitettu,  umpikuja sielta on aina lopulta loytynyt. Usko alkaa loppua.
 - Ai niin, muistaako joku viela matkakaverini, meksikolaisen pikku nunnan, joka naksautteli kuvia koneen ikkunasta? Mehan vaihdoimme s-postiosoitteet ja olemme lahettaneet jokusen viestin. Kerrottuani lyhyesti tilanteestani han siella kaukana Mexikossa aikoi omalla tavallaan  pyrkia asiaan vaikuttamaan. Herttainen kuukuiskaaja! Supersuuret kiitokset viela kahdelle Kepan avuliaalle sisupussille, Annille ja Minnalle!

Nyt laitetaan uusi moodi paalle ja siirrytaan kevyempaan konhotukseen.

Perjantaisin tyopaiva paattyy pari tuntia aiemmin kuin muut paivat. Lahdin nyt perjantaina  viela valoisan aikaan liikkeelle tuonne ydinkeskustaa kohden. Keskuspuiston takaosassa oli paljon porukkaa ja joku mies estradilla eli kuormurin lavalla posotti juttuja mikkiin, valilla polkaistiin musat ilmoille. Sinnepa siis minakin uteliaana ohjauduin.
Siella oli riisikampanja menossa, joku maputolainen promoaja. Seisahduin yhden sukkakauppiaan viereen, jolta kysyin tapahtumasta, koska puheet olivat jotain etnista kielta, ajoittain oli myos portugalia seassa. Oli haastattelua ja musiikin pamahtaessa soimaan lavalla olevat naiset alkoivat tanssia, oli aanestysta jostain palkinnoista, sellaista markkinameininkia.
Sitten kohta kavi se, mika ehka olisi pitanyt arvata, vaan kun en. Mikkimies huusi etvolaista estradille ja sen sata silmaparia kaantyi. Totuuden hetki, joko menet ja hapaiset itsesi tai et mene ja varmasti hapaiset itsesi! Puskin siita porukan lapi ja minut vetaistiin ylos lavalle. Oh-hoh, olipa vakea mustanaan joka puolella!  Pienet esittelyt ja sanailut ensin, minka jalkeen musa kayntiin ja ei kun tanssaamaan niitten naisten kanssa kaskettiin. Se oli kylla yllari. No, vanha diskosisko taisi herata, eihan tuo kehon vetkutus niin vierasta ole, joten annoin menna, vahan eri tyylilla tosin kuin ne muut. Oli elamani suurin ja hilpein yleiso. Viela hauskempaa taisi olla seuraavaksi, kun mikkimies pyysi toistamaan perassa muutaman sanan lauseita hanen omalla kielellaan, mitahan bulungaa lie ollut. Arvelin, etteivat ne ihan alatyylin potaskaa voi olla, olihan siella paljon keskenkasvuisiakin katsojia. Yritin toistaa kaiken yhta  pontevasti kuin han, naurusta paatellen se oli tosi viihteellista. Ilmeisesti vaadin pusunkin poskelle, silla viimeisen fraasin jalkeen se sinne mojahti. Oli se minustakin hauskaa, kun muilla oli hauskaa mun kustannuksellani. Vaan kuinka sitten kavi? Kansan aanestyksella hoopoilut palkittiin suurimmalla mahdollisella eli kymmenen kilon riisisakilla, joka jysaytettiin siihen eteen. Onneksi osaan jo kohtuullisen sujuvasti sanoa "Hyvin paljon kiitoksia, mutta kun ei minulla ole keittiota, niin haluaisin lahjoittaa taman..." Tassa vaiheessa yleison joukosta ponnahti esiin ensimmainen kasi...."tuolle pojalle, joka ensimmaisena nosti katensa ylos." Sielta tuli  onnellisen oloinen nuori poika noutamaan riisinsa ja miten kauniisti katsoi kiittaessaan. Toivottavasti jaksoi kantaa sen kotiin asti ja kotona uskoivat hanen selityksensa.

Oma katu-uskottavuushan loppui sinne kuormurin lavalle. Sittemmin on muutamat ylavitoset saanut lasayttaa tuolla kulkiessaan, kun alkavat keikuttaa uumaansa ja nauraa hersyvasti tavatessamme, madam kun tanssi kuulemma hyvin.
Tahan on hyva lopettaa, hihihi...

Kaikkea hyvaa kaikille!

t. Elina