Kun kotihiki sai hatkat

Juuri, kun oli kuumuuden sulattamana opetellut antamaan kannustusta hikiselle peilikuvalleen 'Tasaisen kaunis kimmellys kasvoillasi,ole huoletta, pysyy taatusti aamusta iltaan, because you are worth it!' niin eikos aamulla heraakin sellaiseen sateen lotinaan, etta harhoja arvelee kuulevansa. Oli tapahtumassa siirtyma trooppisen ilmaston kahdesta vuodenajasta siihen toiseen eli kuivasta kaudesta sadekauteen, joka kestaa marraskuusta maalis-huhtikuuhun. Sadekaudella lampotilat ovar yleensa kuumemmmat kuin kuivalla kaudella. Siita nihkeydesta sai esimakua koko viime viikon ajan ennen sateen alkamista sunnuntaina. Nyt vetta on rapsautellut ihan runsaasti kolmena paivana ja samalla sade on pyllayttanyt alkaneen tyoviikon ohjelmamme aika sekaisin, mutta siita enemman kohta. (Kuvassa kotipihan koko kaste, ennenkuin maa sen nopeasti nielaisee.)

Ilmastonmuutoksen vaikutus nakyy ilman muuta myos taalla. Paikalliset kertovat, etta nykyisin sadekausi alkaa myohemmin, voi menna jopa joulukuulle, kun se ennen alkoi jo lokakuussa. Myohemman alkamisajankohdan lisaksi sateet ovat myos epasaannollisempia, milla on merkitysta satokauden onnistumiselle ja sita mukaa ruoan tuotannolle. Tammi- ja helmikuu ovat kaikkein kuumimmat kuukaudet. Niita voin sitten yrittaa myotahikoilla kotimaan saunassa ja muistella, milta tuntui viime viikon hot-hot perjantaina, kun toimistolta hiljalleen, siis hiljalleen kavellen, valilla merta tahyillen lahestyin kotia eli viikonlopun loylyhuonetta.

Olen sillakin lailla hiukan kajahtanut ihminen, etta en ollut viela siihen paivaan mennessa hennonnut pyytaa isantavaelta mokkulaa, jolla saisin huoneessa olevan ilmastointilaitteen hurahtamaan kayntiin. Siella piti majaa se gekkopari ja olisi kovin julmaa lennattaa ne varoittamatta luukusta ulos, vahan se olisi kuin sahkotuolia ihmiselle tarjoaisi. Niin silloin viela ajattelin, mutta kohtalo pelasi puolestani. Oven avattuani huomasin, etta jotain oli menossa. Lattialla makasi gekko, joka oli kaiketi tehnyt mahalaskun ylailmoista ja jotenkin hyytynyt liikuntakyvyttomaksi siihen paikkaan.Yleensahan ne ovat korkealla katon rajassa ja vilahtavat sukkelasti piiloon,kun havaitsevat liiketta. Lahestyessani huomasin sen olevan hengissa, koskapa paataan liikauttamalla se purpautti pois saaliin jaolle jo tulleet pikku muurahaiset. Hitonmoinen hiki paalla ja kotini lattialla menossa taistelu elamasta yksi vastaan koko pataljoona! Oli niljakas pikku tilanne siina. Hyttysia voin tietysta syysta kopsia hengilta mennen tullen, mutta muitten yleensa annan olla ja elaa, eika voinut tietaa, paljonko gekko viela oli hengissa ja paljonko kuollut, se oli ikaan kuin valitilassa, jos sellainen on olemassa. Tein lopulta nahkapaatoksen,siirrankin vastuun maan omalle tuomioistuimelle. Otin lyhytvartisen harjan ja sipaisuin siirtelin liskoa kohti ulko-ovea, siita kaareva huitaisu pihalle ja lopuksi huuto naisille siella, etta hoitaisitteko loput,kiitos ja phuh! Kun oli pessyt hikivirrat ja lattiavanat kylmalla vedella, alkoi tuntua omakin hengissa sailyminen sen helteen kourissa tarkealta. (Kuvan tytto tykkaa vedesta myos.)

Yon yli viela hikoiltuani menin aina vain kuumenevan lauantain kuluessa kysymaan senhoralta, saisinko ilmastoinnin kayttoluvan ja -kapulan, kylla ma aiheutuvat lisakustannukset molalla maksan. (Kansa kutsuu rahaa molaksi.) Ei ollut ilolla rajaa, kun tuuletus alkoi eika sielta sitten ketaan ulos lentanyt, mutta sunnuntaiaamuna ikkunaverhossa rimpuili kahden sentin pituinen hentoinen gekkobeibi. Se oli sama aamu, jolloin herasin sateen ropinaan. Taalla vilistelee yhta jos toistakin siivekasta ja kiiltonahkaista nurkissa ja sangyn alta, jonne ei paase kunnolla sorkkimaan millaan tyovalineella, eika sita uskalla paljoa siirrellakaan,koska on niin paljon hojakka, etta saattaa hajota kokonaan. Yritan elaa jonkinlaisessa konsensuksessa kaikkien kanssa,lumpio-lutikoittenkin. Jotain erityisen maukasta luisevissa polvissani taytyy olla jaljista paatellen. Hauskin kaikessa villeydessaan oli kerran joku tuuman mittainen turilas, joka laahusti sangyn alta keskilattialle tuntosarvessaan iso polytuppo. Sen vaivalloisesta kulkutavasta saattoi suorastaan lukea moitteen, ettet sit nuija oo viittiny siivota tuota sangyn alustaa!

Raikastettakoon lopuksi vahan kertomalla, etta sade on taas hetkeksi tauonnut ja ulkona puhaltelee jo leppea tuuli. Talla viikolla Planin eskarilaisilla on koulun paattarit, eli kukin kunta, missa eskareita on (yht.5 kuntaa), juhlii keskitetysti kunta kerrallaan yhden paivan ajan, mukana ovat kaikki juhlivan kunnan johtostarat, eskarinsa paattajat, heidan vanhemmat, animaattorit, ja meidan EECD-ryhmamme aamukahdeksasta alkaen puheita pitaen, syoden, laulaen, tanssien, todistuksia ja kunniakirjoja jakaen ym. aina ip. neljaan asti. Meille se tietaa viiden paivan juhlaviikkoa, koska joka kunnassa on oltava mukana. Mutta!! Koska ne luonnollisesti ovat ulkoilmajuhlat, niin onko niita viela edes paasty aloittamaan, kun eilen satoi ja tanaan satoi? Ei niin. Sateen mukana paiva kerrallaan siirtyy ensi viikkoon. Mutta!! Koska tanaan ei paasty lahtemaan Maxixesta kansanjuhlaan maalle, siita seurasi kokonainen vapaapaiva ja siita oheistuotteena tama juttu. Marraskuun 18. on nimittain Maxixen kaupungin perustamis- eli syntymapaiva, joka on kaupunkilaisille vuosittainen vapaapaiva, kaikki kaupat ja toimistot kiinni. Mikapas tassa on kelliskella, kun ei palkkakaan juokse. Olkaa tekin kiltisti siella, ne tontut kai hiipparoitsevat jo ikkunainne alla!