Pulga

Pulga. Mika se on? Se on pikku paskiainen, joka yon pimeyden turvin kay nappaamassa nukkujan silmakulmaan ja ohimolle botokset,jotka niin ilmaisiksi saatuja kuin ovatkin, kaunistavat kantajaansa yhta vahan kuin klinikoilla ruiskitut kalliit kohotukset. Se oli kai syopalaisten kosto edellisen kirjoituksen jostain syysta, ainakin hyokkays tuli heti sita seuraavana yona. Aristavat, punaiset muhkurat ja kutinat saivat uhrin poikkeamaan paikalliseen apteekkiin, missa tiskin takana touhusi tehoapteekkari, joka jo teki samanaikaiskauppaa viiden asiakkaan kanssa mutta silti viittiloi Senhora Suomalaisen liittymaan ruuhkan jatkeeksi. Jonoa ei siella tunneta, vaan mennaan nojaamaan kyljittain ja limittain apteekkarin silmain alle. Kauppa kavi ketterasti ja lukuisat tablettiliuskat lisahtelivat tiskiin kuin jakajan kortit uhkapelipoytiin. -'Kaksi aamulla ja kaksi illalla' han ohjeisti asiakasta ja helpotti muistiinpainamista hyppayttamalla kahta sormeaan pilleriparilta toiselle liuskan loppuun asti. -'Tuliko selvaksi?' han varmensi viela. Liustakkeita myydaan irrallisina ja siksi ohjeet annetaan mukaan suullisesti ja onhan toki joukossa myos lukutaidottomia asiakkaita. Naytin hanelle pulgan puremat ja sain niihin kreemit. Valkotakki vilautti viela pinkkeja pillereita,josko tahtoisin tehosteiksi. -Ei kiitos, eikohan tama kohotus liukene rasvaan. Niin kavi ja nyt taas mennaan entisella matalalla profiililla. Nukkumaan kaydessa tulee muistaa livauttaa parfyymia korvien taa ja lukea iltaloitsu: Ala tule paha pulga, tule hyva pulga! Haluaisitteko ehka tietaa parfyymimerkin? Vaikka ette haluaisi, kerron sen silti, etta se on TehokaS Punkkiassa.

- Tassa kuva pimeyden turvasta tayden kuun aikaan - Viimeisten paivien aikana on ollut poikkeuksellista se, etta on voinut vahan puhua suomea ja syoda ruisleipaa, joka oli kuin villihevosen potku persuuksiin. Oliko tuo tarpeeksi vahva kuvaus tunteesta, kun tauon jalkeen sai tarrata palaseen ja puRRRRa kunnon ruista toRRRstaina ja peRRRRjantaina ja sitten se peRRRRhana jo loppuikin, mutta muisto hekkumasta ei katoa koskaan. Tanne tuli viime torstaina tyovierailulle Suomen Planista Johanna ja Mikko, joista ensinmainittu on taalla viela paivan tai pari. Tama ajoitus toimii samalla siltana omalle paluulle, jonne on aikaa kaksi viikkoa ja rapiat paalle. Sen verran voi jo herkistella, etta tulen nyt oikein mielellani. Siella on yksi ekaluokkalainen ja yksi pikku-urhoollinen, joita emmun hyokylampoaalto taitaa hulvauttaa muutaman kerran, sitten viela kerran tai pari ja vasta sitten niita isompia ja ainakin yhta kurttunaamaa rutistamaan, kaikista suloposkisista ystavista puhumattakaan. Huomaattehan, etta olen ajatellut teita kaikkia kullanmuruja siella?

Jangamon kulmilla on myos pienia kullanmuruja, joita ei tarvitse kahta kertaa syliin pyytaa, kun jo siihen istuvat ja pyytaja tykkaa. Se on mieluisaa meille molemmille, aika vain tuntuu aina loppuvan kesken. Siina he voivat lahelta tutkia rystysrypyt, valkoiset kynnet ja rannekellon,joita kaikkia enimmakseen hiljaa istuen hiplaavat ja valilla vilkaisevat vahan kuin kysyen,onko hyva niin. Kuinka ei olisi! Ikina ei kyllasty pitamaan lasta sylissa, on se vaan niin ipanaista! - Mitahan, jos viela veisin teidat paatilla lahden toiselle puolelle Inhambaneen, ennen kuin poistun seudulta. Voimme valita, menemmeko pienella vai isolla potskilla. Hinta on sama eli 10 metikalia (25 senttosta). Iso paatti on hiukan hitaampi ja julkinen, pikkuinen kerkeavampi ja yksityinen. Tai miten sen nyt ottaa, kumpikin voi sammahtaa matkalla ja kilpailija puksuttaa siita ohi. Aikataulu on sellainen, etta paatti lahtee, kun se on viimeista tilaa myoten taysi, eli pikkuisessa ainakin viisi ja isommassa koosta riippuen kuusi-kahdeksan peppua kullakin laudalla. Paatin sisalla on poikittaiset penkit, joita astinlautana hyvakseen kayttaen kukin koikkelehtii eteenpain johonkin kohtaan ja istuupi sitten siihen. Kattopressun alla olevista raudoista voi hapuilla tukea puolikyyryasennossa mennessaan, mutta otteen on osuttava kerralla ja samalla on varottava kolauttamasta kalloaan johonkin toiseen raudantynkaan. Keskelle penkkia ei kannata kankkuaan laskea ainakaan etu- tai keskiosassa, koska aina sinne taakse viela viisi,kuusi tai seitseman mahdutetaan, joten joudut hyppaamaan ylos, antamaan loikkimistilaa ja viela tarkistamaan,jaiko kulkijan kenganpohjasta mitaan kakkakuonaa istuinpaikallesi. Lahden ylitys kestaa vartista pariinkymmeneen minuuttiin tuulen suunnasta ja voimakkuudesta riippuen. Ensimmaisella matkalla moottori sammahti keskella lahtea ja tuuli palautti laivan kotirantaan.Isolla tyrskylla ne rannalla pysyvatkin. Paatista poistutaan paikallisittain siten, etta kaikki yrittavat ulos yhta aikaa. Johan kay sutina ja tuhina! Salamana on livautettava raajoja vapautuviin kohtiin penkilla ja ylaraudoilla ja sitten oletkin yhtakkia ulkona hupsista. Paikalliset ovat aika etevia etenijoita ja kapulanamammat kisaavat keulapaikoista siina missa muutkin. Varaukseton ihailuni heille!

Lippujonot ovat aina pitkat, mutta liikehtiminen sujuu kylla. Edestakaista lippua ei osteta, koska mista sita tietaa, kumpi paatti sattuu paluumatkalla olemaan ensimmaisena paalupaikalla. Kuukausilippujakaan ei tunneta,muttei se tahan kulttuuriin edes sopisi. Mutkattomuudessaan tama on mukava kyyti, mutta siitakin huolimatta tykkaan, kun casa ja cama eli kamppa ja punkka ovat tana aikana olleet samalla rannalla kuin konttorikin. Yksi asia paluussa arveluttaa. Siella on teilla joku ihmeellinen putin-juusto! Kai sielta viela goydaa loydaa myos? Kerran viela kuulumisiin talla kanavalla ennnen paluuta. Kaikkea hyvaa kaikille! Heippa!