Huomenna hyvastelen flamingot

Huomenna hyvastelen flamingot, mutta tanaan kerron eilisesta, kun palattiin jangamolaisten kanssa Maputosta. Sellainen mediumkokoinen bussi se oli, johon tiukkaan pakattuna mahtui kaksikymmnentakuusi matkustajaa. Meita oli muutamia planilaisia ja loput eri kriteerein edustusmatkalle valikoituneita kylayhteisojen aktiivijasenia. Johan se menomatkalla oli tayteen pukattu, mut annas olla, kun palattiin. Ei ole naissa vanhoissa busseissa tavaratilaa muualla kuin jaloissa, sylissa ja kaytavalla ja joka kolo oli taynna nyssykkaa, pussukkaa,lootikkoo, laatikkoo ja seassa viela Planin nayttelymateriaalia, joita oli tarvittu keskiviikkona isona paivana. Kylla turusen pyssyssa on paljon tilaa jangamon bussiin verrattuna, uskallan arvailla. Pikkuvarvastakaan ei pystynyt liikuttamaan, kun oli ahtaasti koipelit siella rahdin alla kahdeksan tuntia miinustettuna vartin paussilla. Vaikka se oli jo liikkuva kamakasa koko machimbombo (mosambikilainen nimitys bussille) niin alkumatkan pysahdysten aikana lisaa tavaraa tulvahti ikkunoista, kun vikkelat myyjat tuikkivat tomaatti, sipuli- ym. pusseja sisaan, ennen kuin vauhti oli kunnolla pysahtynyt. Juuttuneessa tilassaan olisi pystynyt ikkunan kautta ostamaan hedelmia, pahkinoita, sipulia, leipaa, mehua, oljya, piripiria (mauste),musaa ja snackseja, joita lieputettiin siina naaman lahituntumassa, vahan kauempana ulkopuolella jopa viidakkoveitsia ja rintsikoita. Pysahdyksia syntyi, kun monella mukana olleella oli perheen jasenia asumassa siella matkan varrella ja heille oli myos ostettu vaatetta tai muuta, joka sitten livautettiin rivakasti bussin ikkunasta ulos vastaanottajalle. Ne ikkunat toimivat sisaan- ja ulosheittoaukkoina ensimmaiset kymmenet kilsat. Jeparit halusivat kuljettajan papereita nuuskia tusinan pysahdyksen verran. Tunnelmaa piti ylla kova puheenporina ja kovemmalla pauhaava musiikki. Joku siella takaosassa tarttui laulun 'rintintin' -kohtaan tuon tuosta toistaen omanana versionaan 'Rin-tin-tin' ja nauroi niin vinkeasti paalle, etta pakko siihen oli muidenkin tarttua. Maisema liikkui ja me liikuimme maisemassa. Ihmisia kaikkialla tulossa, menossa, odottelemassa, makaamassa, hakkaamassa, kantamassa, auraamassa, kuorimassa, syomassa, syljeskelemassa, vuohet ruohoa nyhtamassa, suuret mango- ja kastanjapuut varjoa antamassa, papaijat hedelmaa tuottamassa ja akaasiat helean punaisina kukkimassa. Tama on elamanmakuinen, kaunis maa!

Ihminen on kuulemma silla lailla rakennettu, etta kun se nakee pallon, niin se potkaisee sita. Etvolainen on kai silla lailla rakennettu, etta kun suunnitelman mukainen aika lahestyy loppua, niin ajatus paluusta alkaa maistua tosi hyvalta. Muukin mitoitus on jo patistamassa lahtemaan; kummityton matkaan antama ihana saippua on kohta kynnen alle uppoava nysa, pesusienesta on puolet rispaantunut irti, hapsutukka turhamaisuuttaan kaipaa muutakin kuin oman kaden kynsisaksikasittelya ja keho tarttee sporttii sporttii! Nukkuminen ilman moskiittoverkkoa on kuin paasisi ehdonalaisesta taysvapauteen, mita mielikuvaa muutama yo hotellissa tassa valilla on vahvistanut. Ja viela, etta voi vetaa keuhkot tayteen raitista ilmaa, suun tayteen rouheista ruista eika silmiin lenna hiekkaa.

(Potkittava kotikutoista palloa, kun muuta ei ole.) Vapaaehtoisuuden anti juuri tassa maassa on ollut huikea kaikilla mittareilla mitattuina. Oli hyvasta ja paikallaan, etta tama minulle annettiin. Liian aikaista analysoida enempaa, koska ei se ole itsellekaan selvasti sanoitettavissa viela. Monia asioita tulen taalta kovasti kaipaamaan lahtien luonnollisen ihastuttavista, kaiken ikaisista ja kokoisista ihmisista. Kokemuksen laari on nyt samalla tavalla kirjavasti taynna kuin eilinen bussi. Tyhjentelen sita hiljaksiin aikaa myoten. Kaikille teille lukijoille vilpiton, lammin kiitos ja virtuaalirutistus, etta olette jaksaneet ja jakaneet puolen vuoden myotatuulen pulputukset ja vastatuulen purputukset. Olen ymmartanyt, etta joukossa on muitakin kuin lukuvelvoitteisia sukulaisia, ex-kollegoita tai tenniskamuja, joita varmaan tulen viela rasittamaan monilla jatkojutuilla. Ihana nahda teita kohta kotimaassa ja pitaa kadesta, josta varoitin jo! Mutta huomenna menen rannalle ja hyvastelen flamingot.