Nyt mennaan kippuraisia polkuja pitkin pienten kouluun. Pahkinankuoreen tama kerronta ei mahdu, mutta luette sen, minka jaksatte.
Mosambikin 0-6 -vuotiaista lapsista vain noin neljalla prosentilla on paasy varhaiskasvatuksen piiriin. Silloinkin on kyse kaupunkien eliittiperheista, jotka maksuillaan yllapitavat yksityista koulun tarjoajaa. Maaseudulla varhaiskasvatuksen alkuun saattaminen voi lukuisista syista olla hankalaa kuin muinainen kyisen pellon kyntaminen. Teoriassa valtiovalta myontaa asian tarkeyden, vallankin jos jokin muu taho voi hoitaa sen, vastuunkantajaksi se ei meinaa millaan ryhtya vaan sipaisee viivyttelematta kukkaron nyorit kiinni. Tavallista sekin, etta vanhempien asenteet lasten koulutuksen suhteen ovat vastahakoisia, koska kustannuksiahan se heille tietaa. Maaseudulla ja mikseipa muuallakin taalla asioita arvioidaan ja arvotetaan niiden mukanaan tuoman nopean, konkreettisen hyodyn nakokulmasta. Se on painava kriteeri se. Osa vanhemmista on itse luku- ja kirjoitustaidottomia, perheiden lapsiluku suuri ja toimeentulo enimmakseen tosi tiukkaa. Naista lahtokohdista asiaa puntaroidessa vastahakoisuuden voi jotenkin ymmartaa, mutta sen murruttua ihmeitakin voi alkaa tapahtua ja tulokset kannustavat jatkamaan.
Kerrottakoon viela taustaksi, etta maan ala- ja ylakouluista puuttuu yha viralliset opetusohjelmat, pulaa on kirjoista ja oppimateriaaleista, patevista opettajista ja laadukkaasta opetuksesta, yksinkertaisesti puute vahan kaikesta paitsi tolkuttoman isoista ryhmista ja vanhanaikaisista opetustavoista. Opetussektorin jarjestely on nimellisesti jaettu kolmen eri ministerion kesken, joten siina se aikaa rientaa, kun eivat paase edes yhteistyon alkuun.
Naissa oloissa Plan Mosambik pyrkii tuomaan alueellista lievitysta omalla ECCD (Early Childhood Care and Development) -varhaiskasvatusohjelmallaan Inhambanen maakunnan syrjaisille seuduille, alueille, mine mennessa on kaannyttava monta kertaa, rytyytettava kottikarryteita, joiden paassa ei enaa usko mitaan elamaa olevan ja sitten yhtakkia kay sellainen vipellys punaisella santapolulla. Suomen Plan on tukenut hankkeita vuodesta 2012 alkaen yhdessa eraan amerikkalaisen saation kanssa . Hankkeiden neljan kulmakiven ohjelmapakettiin kuuluu kylayhteisojen kokonaisvaltainen sitouttaminen , jotta ne alkuun avustettuina ja tarpeeksi pitkalle saateltuina pystyvat jonain paivana jatkamaan omavoimaisina.
Hankkeet alkavat siten, etta Planin toimesta pakettia aletaan markkinoida toiminta-alueeksi valitulla seudulla, viedaan tietoa ja taivutellaan mielia asialle suopeiksi, siis lobataan, niin hassulta kuin termi palmunoksamajojen maisemissa kuulostaa. Kun jokin kylayhteiso saadaan kiinnostumaan ja mobilisoiduksi mukaan, yhteison asukkaat valitsevat keskuudestaan komitean, jonka tehtavakentta tulee olemaan hyvin keskeinen ja vastuullinen. Komitea nimeaa yhteison sisalta henkilot, joista Plan viikossa pikakouluttaa opettajia (animaattoreita) vetamaan varhaiskasvatusryhmia alueen 3-5 vuotiaille. Tuekseen animaattorit saavat kasikirjan, missa seikkaperaisesti tunti tunnilta kuvataan kunkin oppituokion sisallot ja toimintatavat. Opetuksen ytimena on lapsikeskeinen, tasa-arvoinen lahestymistapa, kaikkia tulee kohdella lastenoikeudet mielessa pitaen ehdottoman tasapuolisesti ja kunnioittavasti. Nama kriteerit ovat kuin todella raikas tuuli lasten fyysisen kurittamisen maassa, missa tyttojen ja vammaisten oikeudet ovat perinteisesti tulleet jalkijunassa, niin jalki-, etta se harvoin saapuu perille asti.
Opetuksessa painotetaan myos lapsen oman luovuuden ja ajattelun tarkeytta. Muistelkaapa vain hetki Jukolan poikien luovatonta lukkarinkoulua, missa kovan toistamisen louskutus mykisti oman ajattelun. Jotain sinne pain opetus on kouluissa taalla vielakin, joukossa varmasti muutama kovapainen jussi mutta yhta varmasti liukkaasti oppivia eeroja, joille mekaaninen matkiminen on oman lahjakkuuden hukkaamista, pahimmillaan sammuttamista. Luovuuttahan naissa oloissa tarvitaan ihan pakon sanelemana jo silloin, kun ymparistosta etsiskellaan tikkuja, kivia, puunlehtia ja muita opetusmateriaalikorvikkeita. Hiekka toimii tarvittaessa paperina ja sormi tekee kynan virkaa. Ilmaan on siistia tehda kirjainharjoitelmaa, ei tarvi pyyhkia, vaikka menisi pieleen.
Talla hetkella toiminnassa olevia varhaiskasvatuskouluja eli opetuskeskuksia on jo n 70, koulutettuja animaattoreita puolentoista sataa. Koulut ylensa aloitetaan puun alla, kunnes Planin ja yhteison talkootyona saadaan raivatuksi alue ja rakennetaan luokkatila. Yhden koulun rakentamiskustannukset ovat n.4000-5000 US dollaria ja rakentaminen on ripeaa syysta, ettei se ole jareaa. Luokan lattialle levitellaan kaislamattoja istuinpaikoiksi, etuosaan tulee pikkuruikkuinen liitutaulu, joku jakkara ja seinille aikaa myoten piirustuksia ja laminaattikuvia sen mukaan, miten resurssit antavat myoten. Pihalle rakennetaan labyrintti kookospahkinakuorista, jotka maalataan tasavalein viidella eri varilla, nain saadaan tuotetuksi edullista opetusmateriaalia monella tavalla kaytettavaksi. Vanhoista autonrenkaista syntyy keinu ja osin maahan upotettuina pujottelurata, lisaksi pihalle tulee narukeinut ja tilan salliessa pieni fudiskentta. Kasienpesupaikka kuuluu ehdottomuuksiin ja huussi on tavoite, joka saattaa toteutua aikaa myoten. Koulurakennukset ja pihat tehdaan kaikissa tapauksissa saman kaavan mukaan, samoin myos tismalleen ohjelmoitu opetus.
Yleensa kahden animaattorin vetaman ryhman koko on viidenkymmenen molemmin puolin, lapset 3-5v. ellei lasketa mukaan useassa tapauksessa opettajan selkapuolella liinassa roikkuvaa alle yksivuotiasta, joka tarpeen tullen, siis aika usein, pyoraytetaan etupuolelle nauttimaan - ainoana porukasta muuten - lamminta kouluateriaa open poven uumenista. Toimenpide ei keskeyta meneillaan olevaa toimintaa kuinkaan, ihan rutiininomaisesti ja rennolla ranneliikkeella se hoituu.
Koulupaivan pituus on nelisen tuntia vapaamuotoisine leikkituokioineen. Lasten lasnaolosta pidetaan kirjaa, poissaoloja on paljon lukuisista syista johtuen. Lapsille opetetaan kasienpesun tarkeydesta, harjoitellaan sosiaalisia taitoja, yhdessa toimimista, jakamista jne. Jakamisesta sainkin heti ekalla kaynnilla liikuttavan todisteen, kun monet pikku kadet ojentuivat tarjoamaan omasta evasleivastaan palaa.
Lukujarjestykseen kuuluu 10-20 minuutin pituisia sessioita vaihtuvine teemoineen lahiymparistosta alkaen kauemmas edeten ja kasitteita laajentaen. Lauletaan, tanssahdetaan, kuunnellaan opettajan lukema tarina, pohditaan kuvat ja opetellaan koko porukalla aakkosia. Varsinaista koululta maistuvaa opetusta ovat matematiikan tunnit, jolloin 3-vuotiaat puuhastelevat muuta 4-5 -vuotiaiden opetellessa nomeroita 1-30. Tavoitteena on pienimuotoisesti valmentaa heita alakouluun, joka aloitetaan 6-vuotiaana. Aakkostunnilla otetaan myos muutaman sanan tuntumaa portugalin kieleen. Planin toimintalueella puhutut etniset kielet ovat joko bitonga tai chitswa. Etnisia kieliahan maassa puhutaan vaikka milla mitalla, mutta kaikissa peruskouluissa porugalin kaytto opetuskielena alkaa kolmannesta luokasta lahtien.
Pikakoulutettujen, pystypalmumetsasta napattujen opettajien taitotaso (kirjoitus/luku) voi olla nipinnapin minimit tayttava, mutta reippaasti ja hermostumatta he luotsaavat porukoitaan eteenpain. Planin tiimi monitoroi heidan tyotapojaan ja opetustilanteita, antaa palautetta ja lisakouluttaa vahitellen.Animaattoreiden saama korvaus tyostaan jaakoon sen tiedon varaan, etta se paaosin kerataan yhteison vanhempien kukkaroista. Eivat ne kukkarot pulskeita ole eivatka kaikki innokkaita tai kykenevia maksumiehia.
Talla hetkella toiminnassa on jo n. 70 koulua ja koulutettuja animaattoreita puoleentoista sataa. Luvut ovat kasvussa.
Varsinaiseen alakouluun siirtymisen jalkeen ECCDn lapsia seurataan viela kahden vuoden ajan tutkimusmielessa. On jo saatu kiistattomia todisteita siita, miten paljon pohjalla oleva varhaiskasvatus vaikuttaa siirtyman jalkeiseen oppivalmiuteen ja menestykseen. Viime kadessahan tavoitteena on valmentaa lapset aloittamaan perusopetus, pysymaan koulussa ja suorittamaan se loppuun asti. Perusopetuksen lukuisat keskeytykset syista, jotka ovat valitettavan tuttuja monissa Afrikan maissa, ovat taallakin kovin tavallisia ja tappiollisia muillekin kuin keskeyttajalle. Tahan pyritaan ennaltaehkaisevasti nyt vaikuttamaan.
Minusta tama on varsin mittava ja kunnianhimoinen ohjelma ottaen huomioon kaytettavissa olevat resurssit. Olen rehellisesti sanottuna vaikuttunut nakemastani, seka lasten etta aikuisten toiminnasta. Mukaan aktivoituneet ovat loytamassa yhdessa toimimisen voiman ja samalla loytamassa omia voimavarojaan. Etenkin vanhempainryhmat, jotka ovat osana ohjelmaa, hyotyvat valtavasti tiedoista, joilla he pienin muutoksin voivat parantaa perheittensa elamanlaatua. Palaan tahan ryhmaan joskus tuonnempana, kun on taas asiablogin paikka.
Otsikon kukoista viela sananen. Kukkoja riittaa joka koulun pihalle kuoputtamaan ja helttojaan heiluttamaan, tulevat ja menevat miten tahtovat nama aapiskirjojen entiset kansikuvapojat. Totuuden nimissa, eivat ne silti toimettomina ole olleet. Pihapiireissa ja ymparistoissa painaltaa emojensa kintereilla lukuisa liuta kukon varsinaisen toimenkuvan todisteita. Pulahan onkin vain aapisista!
Kirjoitti Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti