Kalastajista, lakanoista, uskonnoista ja kotioloista
Kavelyt rannalla viikonloppuisin tuottavat lukuisia kohtaamisia ja kameralle herkkupaloja. Siella on elamaa jo aurinnousun aikaan kuuden kulmilla. Kalastajat palaavat veneineen, porukat odottavat muovivateineen, lapset pyllistelevat aamutarpeillaan, seassa kaahottavat kukot, kanat, ankat ja salamannopeat mita-ne-nyt-lienevat miniravut hiekkakoloihinsa. Rannalla lojuu yhta sun toista aaltojen ja ihmisten tuomaa rompetta, sita tavallista sandaalinpohjaa, muovia, sirpaleita ja ytimiaan myoten kuivahtaneita veneen hylkyja.Osuin kerran paikalle kalastajaporukan paikkaillessa repaleisia verkkojaan. Hapertuneita tyovalineita joutuu jatkuvasti kursimaan kasaan, koska varaa uusiin ei ole kuten ei myoskaan toiseen veneeseen, vaikka porukkaa miehistoksi riittaisi. Pankkilainan ottamista ei kukaan edes kuvittele rahoitusratkaisuna, lainan korko on sata prosenttia. Luit oikein, sata! Paikalliset kalastajaperheet asuvat tuolla rannan kainalossa heppoisen oloisissa majoissaan saniteettitiloina koko ymparoiva seutu. Viime sunnuntaina olin aikaisin saaliin jakoa katsomassa. Kalat lajiteltiin hiekalla koon mukaan pieniin, keskikokoisiin ja suuriin. Vaakaahan heilla ei ole kaytossa, joten hinnoittelu perustuu samalla lailla kolmeen eri hintaluokkaan. Saaliin mukana oli tietysti rapuja ym.kiinnostavia lonkuraisia, joista monet yrittivat viime hetken paluuta takaisin mereen, Aamun saalis oli niukka, mutta osasivat kuulemma sellaista odottaakin. Runsaimman saaliin sai varmaan kameran linssi. (Valitettavasti en onnistu niita tahan liittamaan, laitan FB:n kautta)
Asuin aluksi jonkin aikaa hotellissa, koska asunnon jarjestely vei oman aikansa. Aamiaista syodessa oli aina mahdollisuus jutustella henkilokunnan kanssa, silla muita asiakkaita oli harvoin paikalla. Silla tavalla sai ajantasaista tietoa maan tilanteesta eli palan politiikkaa ja yhteiskuntaoppia omelettien ohessa. Ennen poismuuttoa satuin ohimennen kysaisemaan naistarjoilijalta, mista voisi ostaa lakanoita, koska tulevassa asunnossa pelkka peti. Han ei tiennyt, tuskin onkaan sellaista kauppaa, mutta aavistin hyvan tapahtuvan, kunhan tieto kulkeutuisi keittion puolelle. Niin kavi. Itse hotellin isanta tuli oitis asiaa toimittamaan. Paikalle tuotaisiin kolmen vartin kuluttua naytille lakanat, mutta hanen tarvitsi ensin napsauttaa kannykkakuva ja lahettaa todisteeksi, etta ostaja on oikeasti olemassa. Kuva lahetettiin, vastaus tuli paluupostissa ja itse tavaran toimittaja ilmoitettiin saapuneeksi kolmen vartin kuluttua. 'Entra! Entra!' eli sisalle vaan. Huoneeseeni tupsahti iloinen nainen, olikin zimbabwelainen! Han kulkee kuukausittain rajan toiselta puolen Mozambikiin in business. Kaupat tehtiin siekailematta pikku tinkauksen jalkeen, joka taalla kuuluu aina asiaan. Alta tunnissa hoitui siis globaalin kaupankaynnin tunnukset tayttava pikku ostos tarvitsematta tehda muuta kuin avata suunsa ja vahan lompakkoakin lopuksi. Huonon hallinnon maassa toimeliaat ihmiset pitavat omalla tavallaan puoliaan ja kanavat auki keskenaan.
Sattumaa sekin, etta kulkiessaan tuolla pitkin poikin sita avoimen oven kohdalla astuu joskus sisaan aavistamatta, minne tulee tepastelleeksi. Tassa kyseisessa tilanteessa sisalla huoneessa puuhasteli kolme naista muovituoliriveja oikoen.Ei siina ehtinyt mitaan arvailla, kun jo kysyivat, mista vieras tulee ja miten Maxixeen paatynyt. Kuultuaan maan ja syyn joukon vanhin otti oitis kasistani laittaen ne rinnalleni ja itse tarttui tuhdilla otteella paalaestani, sulki silmansa ja lausui niin vuolaan voimallisesti esirukouksen maani, perheeni, ystavieni, tyoni ja itseni puolesta, etta meni valkonaama siina tilanteessa ihan sanattomaksi kaikilla mahdollisilla kielilla. Siekailematonta toimintaa tamakin! Tassa pikku kaupungissa on todella tarjolla varsinainen uskontojen kirjo, katoliset, muslimit, hindut ja tietysti protestantit kaikkine mahdollisine alaryhmineen,lisaksi 'erittain brutaalit paholaisen palvojat' tietolahdetta eli hotellin isantaa siteeratakseni. Maaseudulla on yha myos luonnonuskontoja. Kirkoiksi kutsutut rakennukset voivat ulospain olla hyvin tavallisten talojen kaltaisia, kuten sekin jonkin Universalin hengellinen huone, mista saitte osanne siella kaukana Finlandiassa.
Talo, minne hotellista muutin ja missa asun yksin, on etenkin pihapiiriltaan tunnelmallinen, vanhahtavan afrikkalainen. Pihapiiriin kuuluu saman perheen kolme taloa, emotalo ja kaksi pienempaa. Emotalossa asuu vanha ja vahan nuorempi emanta. Heilla on kaksi vakituista palvelijaa, mutta aamutuimaan laajaa pihaa luutii vanhaan kyykkymalliin yhteensa kolme naispalvelijaa, lisaksi silloin talloin paikalla puuhailee puutarhurin tapainen. Pihalla kasvaa kymmenkunta erilaista hedelmapuuta, on kaklattavia ankkoja, pikkuinen virkea kissa, vanha pyykkipalju ja sen sellaista asiaan kuuluvaa tunnelman luojaa. Sirkat sirittavat pimeassa illassa, jolloin myos kiipean taloni edustalla kasvavaan mandariinipuuhun napsimaan niita jaljelle jaaneita mandariineja, joihin talonvaki ei ole yltanyt tai kepakoillaan osunut.
Oma asuntoni on sisalta aika askeettinen. Aloitin kirjaimellisesti kuuraamalla vanhat pashkat nurkista. Kayttamattomina olleet kylpparin vesijohdot loyhkaisivat avatessa ilmoille sellaisen hajuhaitan, ettei se vuorokaudessa haihtunut. Nyt on siistia ja hajutonta. Perheenjasenista monet - tarkkaa lukua en viela tieda - asuvat Maputossa, mutta tulevat lomillaan tanne, joten pikkutalot ovat valmiudessa heita varten. Sanoin asuvani yksin, muttei se ole ihan totta. Huoneessa asustelee myos gekko.
Ensi kerralla vien teidat kouluun, vahankos erilaiseen eskariin :)
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti