Huomenna hyvastelen flamingot

Huomenna hyvastelen flamingot, mutta tanaan kerron eilisesta, kun palattiin jangamolaisten kanssa Maputosta. Sellainen mediumkokoinen bussi se oli, johon tiukkaan pakattuna mahtui kaksikymmnentakuusi matkustajaa. Meita oli muutamia planilaisia ja loput eri kriteerein edustusmatkalle valikoituneita kylayhteisojen aktiivijasenia. Johan se menomatkalla oli tayteen pukattu, mut annas olla, kun palattiin. Ei ole naissa vanhoissa busseissa tavaratilaa muualla kuin jaloissa, sylissa ja kaytavalla ja joka kolo oli taynna nyssykkaa, pussukkaa,lootikkoo, laatikkoo ja seassa viela Planin nayttelymateriaalia, joita oli tarvittu keskiviikkona isona paivana. Kylla turusen pyssyssa on paljon tilaa jangamon bussiin verrattuna, uskallan arvailla. Pikkuvarvastakaan ei pystynyt liikuttamaan, kun oli ahtaasti koipelit siella rahdin alla kahdeksan tuntia miinustettuna vartin paussilla. Vaikka se oli jo liikkuva kamakasa koko machimbombo (mosambikilainen nimitys bussille) niin alkumatkan pysahdysten aikana lisaa tavaraa tulvahti ikkunoista, kun vikkelat myyjat tuikkivat tomaatti, sipuli- ym. pusseja sisaan, ennen kuin vauhti oli kunnolla pysahtynyt. Juuttuneessa tilassaan olisi pystynyt ikkunan kautta ostamaan hedelmia, pahkinoita, sipulia, leipaa, mehua, oljya, piripiria (mauste),musaa ja snackseja, joita lieputettiin siina naaman lahituntumassa, vahan kauempana ulkopuolella jopa viidakkoveitsia ja rintsikoita. Pysahdyksia syntyi, kun monella mukana olleella oli perheen jasenia asumassa siella matkan varrella ja heille oli myos ostettu vaatetta tai muuta, joka sitten livautettiin rivakasti bussin ikkunasta ulos vastaanottajalle. Ne ikkunat toimivat sisaan- ja ulosheittoaukkoina ensimmaiset kymmenet kilsat. Jeparit halusivat kuljettajan papereita nuuskia tusinan pysahdyksen verran. Tunnelmaa piti ylla kova puheenporina ja kovemmalla pauhaava musiikki. Joku siella takaosassa tarttui laulun 'rintintin' -kohtaan tuon tuosta toistaen omanana versionaan 'Rin-tin-tin' ja nauroi niin vinkeasti paalle, etta pakko siihen oli muidenkin tarttua. Maisema liikkui ja me liikuimme maisemassa. Ihmisia kaikkialla tulossa, menossa, odottelemassa, makaamassa, hakkaamassa, kantamassa, auraamassa, kuorimassa, syomassa, syljeskelemassa, vuohet ruohoa nyhtamassa, suuret mango- ja kastanjapuut varjoa antamassa, papaijat hedelmaa tuottamassa ja akaasiat helean punaisina kukkimassa. Tama on elamanmakuinen, kaunis maa!

Ihminen on kuulemma silla lailla rakennettu, etta kun se nakee pallon, niin se potkaisee sita. Etvolainen on kai silla lailla rakennettu, etta kun suunnitelman mukainen aika lahestyy loppua, niin ajatus paluusta alkaa maistua tosi hyvalta. Muukin mitoitus on jo patistamassa lahtemaan; kummityton matkaan antama ihana saippua on kohta kynnen alle uppoava nysa, pesusienesta on puolet rispaantunut irti, hapsutukka turhamaisuuttaan kaipaa muutakin kuin oman kaden kynsisaksikasittelya ja keho tarttee sporttii sporttii! Nukkuminen ilman moskiittoverkkoa on kuin paasisi ehdonalaisesta taysvapauteen, mita mielikuvaa muutama yo hotellissa tassa valilla on vahvistanut. Ja viela, etta voi vetaa keuhkot tayteen raitista ilmaa, suun tayteen rouheista ruista eika silmiin lenna hiekkaa.

(Potkittava kotikutoista palloa, kun muuta ei ole.) Vapaaehtoisuuden anti juuri tassa maassa on ollut huikea kaikilla mittareilla mitattuina. Oli hyvasta ja paikallaan, etta tama minulle annettiin. Liian aikaista analysoida enempaa, koska ei se ole itsellekaan selvasti sanoitettavissa viela. Monia asioita tulen taalta kovasti kaipaamaan lahtien luonnollisen ihastuttavista, kaiken ikaisista ja kokoisista ihmisista. Kokemuksen laari on nyt samalla tavalla kirjavasti taynna kuin eilinen bussi. Tyhjentelen sita hiljaksiin aikaa myoten. Kaikille teille lukijoille vilpiton, lammin kiitos ja virtuaalirutistus, etta olette jaksaneet ja jakaneet puolen vuoden myotatuulen pulputukset ja vastatuulen purputukset. Olen ymmartanyt, etta joukossa on muitakin kuin lukuvelvoitteisia sukulaisia, ex-kollegoita tai tenniskamuja, joita varmaan tulen viela rasittamaan monilla jatkojutuilla. Ihana nahda teita kohta kotimaassa ja pitaa kadesta, josta varoitin jo! Mutta huomenna menen rannalle ja hyvastelen flamingot.

Pulga

Pulga. Mika se on? Se on pikku paskiainen, joka yon pimeyden turvin kay nappaamassa nukkujan silmakulmaan ja ohimolle botokset,jotka niin ilmaisiksi saatuja kuin ovatkin, kaunistavat kantajaansa yhta vahan kuin klinikoilla ruiskitut kalliit kohotukset. Se oli kai syopalaisten kosto edellisen kirjoituksen jostain syysta, ainakin hyokkays tuli heti sita seuraavana yona. Aristavat, punaiset muhkurat ja kutinat saivat uhrin poikkeamaan paikalliseen apteekkiin, missa tiskin takana touhusi tehoapteekkari, joka jo teki samanaikaiskauppaa viiden asiakkaan kanssa mutta silti viittiloi Senhora Suomalaisen liittymaan ruuhkan jatkeeksi. Jonoa ei siella tunneta, vaan mennaan nojaamaan kyljittain ja limittain apteekkarin silmain alle. Kauppa kavi ketterasti ja lukuisat tablettiliuskat lisahtelivat tiskiin kuin jakajan kortit uhkapelipoytiin. -'Kaksi aamulla ja kaksi illalla' han ohjeisti asiakasta ja helpotti muistiinpainamista hyppayttamalla kahta sormeaan pilleriparilta toiselle liuskan loppuun asti. -'Tuliko selvaksi?' han varmensi viela. Liustakkeita myydaan irrallisina ja siksi ohjeet annetaan mukaan suullisesti ja onhan toki joukossa myos lukutaidottomia asiakkaita. Naytin hanelle pulgan puremat ja sain niihin kreemit. Valkotakki vilautti viela pinkkeja pillereita,josko tahtoisin tehosteiksi. -Ei kiitos, eikohan tama kohotus liukene rasvaan. Niin kavi ja nyt taas mennaan entisella matalalla profiililla. Nukkumaan kaydessa tulee muistaa livauttaa parfyymia korvien taa ja lukea iltaloitsu: Ala tule paha pulga, tule hyva pulga! Haluaisitteko ehka tietaa parfyymimerkin? Vaikka ette haluaisi, kerron sen silti, etta se on TehokaS Punkkiassa.

- Tassa kuva pimeyden turvasta tayden kuun aikaan - Viimeisten paivien aikana on ollut poikkeuksellista se, etta on voinut vahan puhua suomea ja syoda ruisleipaa, joka oli kuin villihevosen potku persuuksiin. Oliko tuo tarpeeksi vahva kuvaus tunteesta, kun tauon jalkeen sai tarrata palaseen ja puRRRRa kunnon ruista toRRRstaina ja peRRRRjantaina ja sitten se peRRRRhana jo loppuikin, mutta muisto hekkumasta ei katoa koskaan. Tanne tuli viime torstaina tyovierailulle Suomen Planista Johanna ja Mikko, joista ensinmainittu on taalla viela paivan tai pari. Tama ajoitus toimii samalla siltana omalle paluulle, jonne on aikaa kaksi viikkoa ja rapiat paalle. Sen verran voi jo herkistella, etta tulen nyt oikein mielellani. Siella on yksi ekaluokkalainen ja yksi pikku-urhoollinen, joita emmun hyokylampoaalto taitaa hulvauttaa muutaman kerran, sitten viela kerran tai pari ja vasta sitten niita isompia ja ainakin yhta kurttunaamaa rutistamaan, kaikista suloposkisista ystavista puhumattakaan. Huomaattehan, etta olen ajatellut teita kaikkia kullanmuruja siella?

Jangamon kulmilla on myos pienia kullanmuruja, joita ei tarvitse kahta kertaa syliin pyytaa, kun jo siihen istuvat ja pyytaja tykkaa. Se on mieluisaa meille molemmille, aika vain tuntuu aina loppuvan kesken. Siina he voivat lahelta tutkia rystysrypyt, valkoiset kynnet ja rannekellon,joita kaikkia enimmakseen hiljaa istuen hiplaavat ja valilla vilkaisevat vahan kuin kysyen,onko hyva niin. Kuinka ei olisi! Ikina ei kyllasty pitamaan lasta sylissa, on se vaan niin ipanaista! - Mitahan, jos viela veisin teidat paatilla lahden toiselle puolelle Inhambaneen, ennen kuin poistun seudulta. Voimme valita, menemmeko pienella vai isolla potskilla. Hinta on sama eli 10 metikalia (25 senttosta). Iso paatti on hiukan hitaampi ja julkinen, pikkuinen kerkeavampi ja yksityinen. Tai miten sen nyt ottaa, kumpikin voi sammahtaa matkalla ja kilpailija puksuttaa siita ohi. Aikataulu on sellainen, etta paatti lahtee, kun se on viimeista tilaa myoten taysi, eli pikkuisessa ainakin viisi ja isommassa koosta riippuen kuusi-kahdeksan peppua kullakin laudalla. Paatin sisalla on poikittaiset penkit, joita astinlautana hyvakseen kayttaen kukin koikkelehtii eteenpain johonkin kohtaan ja istuupi sitten siihen. Kattopressun alla olevista raudoista voi hapuilla tukea puolikyyryasennossa mennessaan, mutta otteen on osuttava kerralla ja samalla on varottava kolauttamasta kalloaan johonkin toiseen raudantynkaan. Keskelle penkkia ei kannata kankkuaan laskea ainakaan etu- tai keskiosassa, koska aina sinne taakse viela viisi,kuusi tai seitseman mahdutetaan, joten joudut hyppaamaan ylos, antamaan loikkimistilaa ja viela tarkistamaan,jaiko kulkijan kenganpohjasta mitaan kakkakuonaa istuinpaikallesi. Lahden ylitys kestaa vartista pariinkymmeneen minuuttiin tuulen suunnasta ja voimakkuudesta riippuen. Ensimmaisella matkalla moottori sammahti keskella lahtea ja tuuli palautti laivan kotirantaan.Isolla tyrskylla ne rannalla pysyvatkin. Paatista poistutaan paikallisittain siten, etta kaikki yrittavat ulos yhta aikaa. Johan kay sutina ja tuhina! Salamana on livautettava raajoja vapautuviin kohtiin penkilla ja ylaraudoilla ja sitten oletkin yhtakkia ulkona hupsista. Paikalliset ovat aika etevia etenijoita ja kapulanamammat kisaavat keulapaikoista siina missa muutkin. Varaukseton ihailuni heille!

Lippujonot ovat aina pitkat, mutta liikehtiminen sujuu kylla. Edestakaista lippua ei osteta, koska mista sita tietaa, kumpi paatti sattuu paluumatkalla olemaan ensimmaisena paalupaikalla. Kuukausilippujakaan ei tunneta,muttei se tahan kulttuuriin edes sopisi. Mutkattomuudessaan tama on mukava kyyti, mutta siitakin huolimatta tykkaan, kun casa ja cama eli kamppa ja punkka ovat tana aikana olleet samalla rannalla kuin konttorikin. Yksi asia paluussa arveluttaa. Siella on teilla joku ihmeellinen putin-juusto! Kai sielta viela goydaa loydaa myos? Kerran viela kuulumisiin talla kanavalla ennnen paluuta. Kaikkea hyvaa kaikille! Heippa!