Mahtisonnit

Innokas vapaaehtoinen se ei aina muista vieraassa valtakunnassa, milloin ei tarvitsisi menna hommiin ensinkaan. Paukkasin aamulla toimistolle ihmettelemaan, etta kun niin vahan porukkaa paikalla. Jaa, etta joku itsenaisyystaisteluvapaapaiva. Arvelin, etta olisiko sen tappeluksen alkamus, jolloin entisille isannille, siis portugalilaisille, annettiin liukkaat lahtolaskennat ja ehdot eli 48 tuntia aikaa poistua maasta ja mukaan sai ottaa enintaan viisi laukkua per pessoa. Ei, ei ollut se. Taistelupaivan kunniaksi mina sitten tahystelin niita satoja haastattelunippuja puolille paivin asti jonka jalkeen poistuin tyorintamalta muonitukseen ja nyt blogittamaan, jos paukkuja riittaa.  
                      

                                    Mun paikkani on tuossa vasemmalla, ihan oma poyta.

Kohtahan maassa on vaalit, tarkemmin siis ensi kuun puolivalissa. Maahan valitaan uusi presidentti ja kampanja on jo kova. Katselin tuolla kulkeissani, etta sahkopylvaiden ylapaihinkin on vedetty melkoiset liputukset hallitsevan puolueen kampanjoinnin tehoiksi. Naitten vaalimiesten kanssahan mekin kuluneella viikolla liikuimme samoilla apajilla, mika valilla aiheutti aikataulujen suhraamista ja muuta muljeeraamista. Vaaliveikot hurhauttivat pirsseillaan tienvarsien kylakeskuksiin suuria lupauksia antamaan toisin kuin me kymmenen lampsijaa kyninemme ja papereinemme majasta toiseen kuin entinen sammatin elias kontteineen kummatkin keraamassa jotain. Politiikkojen kanssa kilpailtiin kylapaallikoitten ajasta ainakin ja osittain kylien vaestakin, etta pysyisivat kotona, jotta meilla olisi vastaajia.
Kylapaallikot ovat maalla arvovaltaisia miehia, tavallaan jopa sauliakin suurempia mahtisonneja.
Asiaa pitanee hieman avata, jotta yhdyssanan kumpikin osa tulisi perustelluksi. Paallikon pesti kulkee suvussa suoraan alenevassa polvessa ihan kuninkaallisten tapaan.Hanella on kuulema kylassaan suurempi valta kuin presidentilla valtakunnassa, lyhyesti sanottuna kaikki valta ja toivottavasti myos sen vaatima viisaus mutta ainakin viimeinen sanansa sanottavana. Hanen tulee olla tietoinen kaikesta, mita hanen kylassaan tapahtuu. Taman vuoksi meidankin tuli jokaiseen kymmeneen eri kylaan mennessa ehdottomasti kayda ensin tervehdys- ja esittaytymisvisiitilla kylapaallikon luona. Naiden aikataulujen puliveivaamisessa tarveltyi monta tarpeellista tyotuntia.
Vastaanotto oli yleensa hanen kotipihallaan ja kapulanat kieputettiin vimmaisesti vyotaroille ahtaassa autossa juuri ennen perille tuloa tai viimeistaan auton sivustalla ennen esille marssia. Siinahan sitten seistiin muina naisina toivoen, etta  pelkka ylakeuhkohengitys riittaa, jos kaveri sattui kiireessa junttaamaan tuplasolmun liian kirealle selkapuolella. On se ihmeellisen taikavoimainen kankaanpala kylakeisarinkin audienssin asusteeksi. Kaikki oli kovin ystavallista ja taustalta haistoin pitkan perinteen, joka jatkunee kauas tulevaisuuteen.

                              Tasta ei voi arviointeja tehda, on vain eskarin huussi
                              pienemmalle asialle.


Silma harjaantuu tekemaan havaintoja. Pian on oppinut arvioimaan, montako perhetta, siis vaimoa, yhdella miehella todennakoisesti saattaa kenties mahdollisesti  tai ainakin luultavasti olla, varmuutta tassa ei yriteta tavoitellakaan. Yksi aika paljastava havainto on pihapiirin majojen maara, niiden sijainnit ja arvioitu ika. Jos lapset sattuvat olemaan paikalla niin sehan on jo kuin avointa kirjaa lukisi. Kylapaallikoilla niita majoja nayttaa olevan keskimaarin paljon, vink vink. Olipa yhdellakin paallikolla kerran aika kiireinen aamu, silla vastaanotettuaan ensin meidat vanhemman vaimonsa kanssa han joutui, ennen kuin me oltiin saatu kapulanan solmut auki, lahtemaan kilpailijamme vaalitilaisuuteen, mukaansa han otti tuoreen majan tuoreen vaimon ja hyvin tuoreen vauvan.

Viime viikolla amerikkalaisen saation vieraiden kunniaksi jarjestetyssa  iltatilaisuudessa jutustelin enemman tasta moniavioisuuskulttuurista eli polygamiasta eraan mosambikilaisen miehen kanssa, joka kehveli sutkautti mielestani pikantin selityksen asialle. 'Afrikkalainen mies on niin taynna rakkautta, etta sita riittaa useammallekin vaimolle.' Onnekseen totesi siina yhteydessa myos, etta koska naisilla on todella niin paljon toita kodin ja lasten ja viljelysten ja kaiken hoidossa, aloite tulee yleensa sielta vaimon suusta, etta voisitko kultaseni hankkia minulle tanne 'siskon' auttamaan naissa hommissa. Taman tyovoimanakokulman voi vaivatta allekirjoittaa, silla tyota heilla totisesti riittaa, koska mistaan ei ole vaivatonta ja nopeaa suoriutua. Olen heita mielessani elaman sankareiksi kutsunut ja hattu on koholla kaiken aikaa.

                                                                        Naisen arki.
                           Tama kuva vaatii paasya mukaan, vaikka aihe on jo kertaalleen kasitelty.


Sain tavata monta siskoa ja monesta siskosta sain hienoja kuvia, joita en ikina ehtinyt siirtaa kamerasta parempaan talteen, huoh! Laitan siis tilalle tyomaakuvan.

Viela yksi pikku korjaus. Sen sylettavan hedelman nimi on masala ,mutta oli se kylla madurakin, koska sana tarkoittaa kypsaa.

Viela yksi pikku uutinen. Gekkoperhe huoneessani on lisaantynyt. Kulmissa vilistaa niin pikkuista vakea ja vaikuttaa silta, etta mamma on kompelotilassa taas. Seuraan tilannetta!

Iloisiin uusiin uutisiin!
Elina