Aapiskukkojen jouteliaisuus

Nyt mennaan kippuraisia polkuja pitkin pienten kouluun. Pahkinankuoreen tama kerronta ei mahdu, mutta luette sen, minka jaksatte.

Mosambikin 0-6 -vuotiaista lapsista vain noin neljalla prosentilla on paasy varhaiskasvatuksen piiriin. Silloinkin on kyse kaupunkien eliittiperheista, jotka maksuillaan yllapitavat yksityista koulun tarjoajaa.  Maaseudulla varhaiskasvatuksen alkuun saattaminen voi lukuisista syista olla hankalaa kuin muinainen kyisen pellon kyntaminen.  Teoriassa valtiovalta myontaa asian tarkeyden, vallankin jos jokin muu taho voi hoitaa sen, vastuunkantajaksi se ei meinaa millaan ryhtya vaan sipaisee viivyttelematta kukkaron nyorit kiinni. Tavallista sekin, etta vanhempien asenteet lasten koulutuksen suhteen ovat vastahakoisia, koska kustannuksiahan se heille tietaa.  Maaseudulla ja mikseipa muuallakin taalla asioita arvioidaan ja arvotetaan niiden mukanaan tuoman nopean, konkreettisen hyodyn nakokulmasta. Se on painava kriteeri se. Osa vanhemmista on itse luku- ja kirjoitustaidottomia, perheiden lapsiluku suuri ja toimeentulo enimmakseen tosi tiukkaa. Naista lahtokohdista asiaa puntaroidessa vastahakoisuuden voi jotenkin ymmartaa, mutta sen murruttua ihmeitakin voi alkaa tapahtua ja tulokset kannustavat jatkamaan.
Kerrottakoon viela taustaksi, etta maan ala- ja ylakouluista puuttuu yha viralliset opetusohjelmat, pulaa on kirjoista ja oppimateriaaleista, patevista opettajista ja laadukkaasta opetuksesta, yksinkertaisesti puute vahan kaikesta paitsi tolkuttoman isoista ryhmista ja vanhanaikaisista opetustavoista. Opetussektorin jarjestely on nimellisesti jaettu kolmen eri ministerion kesken, joten siina se aikaa rientaa, kun eivat paase edes yhteistyon alkuun.

Naissa oloissa Plan Mosambik pyrkii tuomaan alueellista lievitysta omalla ECCD (Early Childhood Care and Development) -varhaiskasvatusohjelmallaan Inhambanen maakunnan syrjaisille seuduille, alueille, mine mennessa on kaannyttava monta kertaa, rytyytettava  kottikarryteita, joiden paassa ei enaa usko mitaan elamaa olevan ja sitten yhtakkia kay sellainen vipellys punaisella santapolulla. Suomen Plan on tukenut hankkeita vuodesta 2012 alkaen yhdessa eraan amerikkalaisen saation kanssa . Hankkeiden neljan kulmakiven ohjelmapakettiin kuuluu kylayhteisojen kokonaisvaltainen sitouttaminen , jotta ne alkuun avustettuina ja tarpeeksi pitkalle saateltuina pystyvat jonain paivana jatkamaan omavoimaisina.

Hankkeet alkavat siten, etta Planin toimesta pakettia aletaan markkinoida toiminta-alueeksi valitulla seudulla, viedaan tietoa ja taivutellaan mielia asialle suopeiksi, siis lobataan, niin hassulta kuin termi palmunoksamajojen maisemissa kuulostaa. Kun jokin kylayhteiso saadaan kiinnostumaan ja mobilisoiduksi mukaan, yhteison asukkaat valitsevat keskuudestaan komitean, jonka tehtavakentta tulee olemaan hyvin keskeinen ja vastuullinen. Komitea nimeaa yhteison sisalta henkilot, joista Plan viikossa pikakouluttaa opettajia (animaattoreita) vetamaan  varhaiskasvatusryhmia alueen 3-5 vuotiaille. Tuekseen animaattorit saavat kasikirjan, missa seikkaperaisesti tunti tunnilta kuvataan kunkin oppituokion sisallot ja toimintatavat.  Opetuksen ytimena on lapsikeskeinen, tasa-arvoinen lahestymistapa, kaikkia tulee kohdella lastenoikeudet mielessa pitaen ehdottoman tasapuolisesti ja kunnioittavasti. Nama kriteerit ovat kuin todella raikas tuuli lasten fyysisen kurittamisen maassa, missa tyttojen ja vammaisten oikeudet ovat perinteisesti tulleet jalkijunassa, niin jalki-, etta se harvoin saapuu perille asti.

Opetuksessa painotetaan myos lapsen oman luovuuden ja ajattelun  tarkeytta. Muistelkaapa vain hetki Jukolan poikien  luovatonta lukkarinkoulua, missa kovan toistamisen louskutus mykisti oman ajattelun. Jotain sinne pain opetus on kouluissa taalla vielakin, joukossa varmasti muutama kovapainen jussi mutta yhta varmasti liukkaasti oppivia eeroja, joille mekaaninen matkiminen on oman lahjakkuuden hukkaamista, pahimmillaan sammuttamista. Luovuuttahan naissa oloissa tarvitaan ihan pakon sanelemana jo silloin, kun ymparistosta etsiskellaan tikkuja, kivia, puunlehtia ja muita opetusmateriaalikorvikkeita. Hiekka toimii tarvittaessa paperina ja sormi tekee kynan virkaa. Ilmaan on siistia tehda kirjainharjoitelmaa, ei tarvi pyyhkia, vaikka menisi pieleen.

Talla hetkella toiminnassa olevia varhaiskasvatuskouluja eli opetuskeskuksia on jo n 70, koulutettuja animaattoreita puolentoista sataa. Koulut ylensa aloitetaan puun alla, kunnes Planin ja yhteison talkootyona saadaan raivatuksi alue ja rakennetaan luokkatila. Yhden koulun rakentamiskustannukset ovat n.4000-5000 US dollaria ja rakentaminen on ripeaa syysta, ettei se ole jareaa. Luokan lattialle levitellaan kaislamattoja istuinpaikoiksi, etuosaan tulee pikkuruikkuinen liitutaulu, joku jakkara ja seinille aikaa myoten piirustuksia ja laminaattikuvia sen mukaan, miten resurssit antavat myoten. Pihalle rakennetaan labyrintti kookospahkinakuorista, jotka maalataan tasavalein viidella eri varilla, nain saadaan tuotetuksi edullista opetusmateriaalia monella tavalla kaytettavaksi. Vanhoista autonrenkaista syntyy keinu ja osin maahan upotettuina pujottelurata, lisaksi pihalle tulee narukeinut ja tilan salliessa pieni fudiskentta. Kasienpesupaikka kuuluu ehdottomuuksiin ja huussi on tavoite, joka saattaa toteutua aikaa myoten. Koulurakennukset ja pihat tehdaan kaikissa tapauksissa saman kaavan mukaan, samoin myos tismalleen ohjelmoitu opetus.

Yleensa kahden animaattorin vetaman ryhman koko on viidenkymmenen molemmin puolin, lapset 3-5v. ellei lasketa mukaan useassa tapauksessa opettajan selkapuolella liinassa roikkuvaa alle yksivuotiasta, joka tarpeen tullen, siis aika usein, pyoraytetaan etupuolelle nauttimaan - ainoana porukasta muuten - lamminta kouluateriaa open poven uumenista. Toimenpide ei keskeyta meneillaan olevaa toimintaa kuinkaan, ihan rutiininomaisesti  ja rennolla ranneliikkeella se hoituu.
Koulupaivan pituus on  nelisen tuntia vapaamuotoisine leikkituokioineen. Lasten lasnaolosta pidetaan kirjaa, poissaoloja on paljon lukuisista syista johtuen. Lapsille opetetaan kasienpesun tarkeydesta, harjoitellaan sosiaalisia taitoja, yhdessa toimimista, jakamista jne. Jakamisesta sainkin heti ekalla kaynnilla liikuttavan todisteen, kun monet pikku kadet ojentuivat tarjoamaan omasta evasleivastaan palaa.

Lukujarjestykseen kuuluu 10-20 minuutin pituisia sessioita vaihtuvine teemoineen lahiymparistosta alkaen kauemmas edeten ja kasitteita laajentaen. Lauletaan, tanssahdetaan, kuunnellaan opettajan lukema tarina, pohditaan kuvat ja opetellaan koko porukalla aakkosia. Varsinaista koululta maistuvaa opetusta ovat  matematiikan tunnit, jolloin 3-vuotiaat puuhastelevat muuta 4-5 -vuotiaiden opetellessa nomeroita 1-30. Tavoitteena on pienimuotoisesti valmentaa heita alakouluun, joka aloitetaan 6-vuotiaana. Aakkostunnilla otetaan myos muutaman sanan tuntumaa portugalin kieleen. Planin toimintalueella puhutut etniset kielet ovat joko bitonga  tai chitswa. Etnisia kieliahan maassa puhutaan vaikka milla mitalla, mutta kaikissa peruskouluissa porugalin kaytto opetuskielena alkaa kolmannesta luokasta lahtien.
Pikakoulutettujen, pystypalmumetsasta napattujen opettajien taitotaso (kirjoitus/luku) voi olla nipinnapin minimit tayttava, mutta reippaasti ja hermostumatta he luotsaavat porukoitaan eteenpain. Planin tiimi monitoroi heidan tyotapojaan ja opetustilanteita, antaa palautetta ja lisakouluttaa vahitellen.Animaattoreiden saama korvaus tyostaan jaakoon sen tiedon varaan, etta se paaosin kerataan yhteison vanhempien kukkaroista. Eivat ne kukkarot pulskeita ole eivatka kaikki innokkaita tai kykenevia maksumiehia.
Talla hetkella toiminnassa on jo n. 70 koulua ja koulutettuja animaattoreita puoleentoista sataa. Luvut ovat kasvussa.

Varsinaiseen alakouluun siirtymisen jalkeen ECCDn lapsia seurataan viela kahden vuoden ajan tutkimusmielessa. On jo saatu kiistattomia todisteita siita, miten paljon pohjalla oleva varhaiskasvatus vaikuttaa siirtyman jalkeiseen oppivalmiuteen ja menestykseen. Viime kadessahan tavoitteena on valmentaa lapset aloittamaan perusopetus, pysymaan koulussa ja suorittamaan se loppuun asti. Perusopetuksen lukuisat keskeytykset syista, jotka ovat valitettavan tuttuja monissa Afrikan maissa, ovat taallakin kovin tavallisia ja tappiollisia muillekin kuin keskeyttajalle. Tahan pyritaan ennaltaehkaisevasti nyt vaikuttamaan.

Minusta tama on varsin mittava ja kunnianhimoinen ohjelma ottaen huomioon kaytettavissa olevat resurssit. Olen rehellisesti sanottuna vaikuttunut nakemastani, seka lasten etta aikuisten toiminnasta. Mukaan aktivoituneet ovat loytamassa yhdessa toimimisen voiman ja samalla loytamassa omia voimavarojaan. Etenkin vanhempainryhmat, jotka ovat osana ohjelmaa, hyotyvat valtavasti tiedoista, joilla he pienin muutoksin voivat parantaa perheittensa elamanlaatua. Palaan tahan ryhmaan joskus tuonnempana, kun on taas asiablogin paikka.

Otsikon kukoista viela sananen. Kukkoja riittaa joka koulun pihalle kuoputtamaan ja helttojaan heiluttamaan, tulevat ja menevat miten tahtovat nama aapiskirjojen entiset kansikuvapojat. Totuuden nimissa, eivat ne silti toimettomina ole olleet. Pihapiireissa ja ymparistoissa painaltaa emojensa kintereilla lukuisa liuta kukon varsinaisen toimenkuvan todisteita. Pulahan onkin vain aapisista!

Kirjoitti Elina

Mosambik suuri, Maxixe pieni

Kalastajista, lakanoista, uskonnoista ja kotioloista

Kavelyt rannalla viikonloppuisin tuottavat lukuisia kohtaamisia ja kameralle herkkupaloja. Siella on elamaa jo aurinnousun aikaan kuuden kulmilla. Kalastajat palaavat veneineen, porukat odottavat muovivateineen, lapset pyllistelevat aamutarpeillaan, seassa kaahottavat kukot, kanat, ankat ja salamannopeat mita-ne-nyt-lienevat miniravut hiekkakoloihinsa. Rannalla lojuu yhta sun toista aaltojen ja ihmisten tuomaa rompetta, sita tavallista sandaalinpohjaa, muovia, sirpaleita ja ytimiaan myoten kuivahtaneita veneen hylkyja.


Osuin kerran paikalle kalastajaporukan paikkaillessa repaleisia verkkojaan. Hapertuneita tyovalineita joutuu jatkuvasti kursimaan kasaan, koska varaa uusiin ei ole kuten ei myoskaan toiseen veneeseen, vaikka porukkaa miehistoksi riittaisi. Pankkilainan ottamista ei kukaan edes kuvittele rahoitusratkaisuna, lainan korko on sata prosenttia. Luit oikein, sata!  Paikalliset kalastajaperheet asuvat tuolla rannan kainalossa heppoisen oloisissa majoissaan saniteettitiloina koko ymparoiva seutu. Viime sunnuntaina olin aikaisin saaliin jakoa katsomassa. Kalat lajiteltiin hiekalla koon mukaan pieniin, keskikokoisiin ja suuriin. Vaakaahan heilla ei ole kaytossa, joten hinnoittelu perustuu samalla lailla kolmeen eri hintaluokkaan. Saaliin mukana oli tietysti rapuja ym.kiinnostavia lonkuraisia, joista monet yrittivat viime hetken paluuta takaisin mereen, Aamun saalis oli niukka, mutta osasivat kuulemma sellaista odottaakin. Runsaimman saaliin sai varmaan kameran linssi. (Valitettavasti en onnistu niita tahan liittamaan, laitan FB:n kautta)


Asuin aluksi jonkin aikaa hotellissa, koska asunnon jarjestely vei oman aikansa. Aamiaista syodessa oli aina mahdollisuus jutustella henkilokunnan kanssa, silla muita asiakkaita oli harvoin paikalla. Silla tavalla sai ajantasaista tietoa maan tilanteesta eli palan politiikkaa ja yhteiskuntaoppia omelettien ohessa. Ennen poismuuttoa satuin ohimennen kysaisemaan naistarjoilijalta, mista voisi ostaa lakanoita, koska tulevassa asunnossa pelkka peti. Han ei tiennyt, tuskin onkaan sellaista kauppaa, mutta aavistin hyvan tapahtuvan, kunhan tieto kulkeutuisi keittion puolelle. Niin kavi. Itse hotellin isanta tuli oitis asiaa toimittamaan. Paikalle tuotaisiin kolmen vartin kuluttua naytille lakanat, mutta hanen tarvitsi ensin napsauttaa kannykkakuva ja lahettaa todisteeksi, etta ostaja on oikeasti olemassa. Kuva lahetettiin, vastaus tuli paluupostissa ja itse tavaran toimittaja ilmoitettiin saapuneeksi kolmen vartin kuluttua. 'Entra! Entra!' eli sisalle vaan. Huoneeseeni tupsahti iloinen nainen, olikin zimbabwelainen! Han kulkee kuukausittain rajan toiselta puolen Mozambikiin in business. Kaupat tehtiin siekailematta pikku tinkauksen jalkeen, joka taalla kuuluu aina asiaan. Alta tunnissa hoitui siis globaalin kaupankaynnin tunnukset tayttava pikku ostos tarvitsematta tehda muuta kuin avata suunsa ja vahan lompakkoakin lopuksi. Huonon hallinnon maassa toimeliaat ihmiset pitavat omalla tavallaan puoliaan ja kanavat auki keskenaan.


Sattumaa sekin, etta kulkiessaan tuolla pitkin poikin sita avoimen oven kohdalla astuu joskus sisaan aavistamatta, minne tulee tepastelleeksi. Tassa kyseisessa tilanteessa sisalla huoneessa puuhasteli kolme naista muovituoliriveja oikoen.Ei siina ehtinyt mitaan arvailla, kun jo kysyivat, mista vieras tulee ja miten Maxixeen paatynyt. Kuultuaan maan ja syyn joukon vanhin otti oitis kasistani laittaen ne rinnalleni ja itse tarttui tuhdilla otteella paalaestani, sulki silmansa ja lausui niin vuolaan voimallisesti esirukouksen maani, perheeni, ystavieni, tyoni ja itseni puolesta, etta meni valkonaama siina tilanteessa ihan sanattomaksi kaikilla mahdollisilla kielilla. Siekailematonta toimintaa tamakin! Tassa pikku kaupungissa on todella tarjolla varsinainen uskontojen kirjo, katoliset, muslimit, hindut ja tietysti protestantit kaikkine mahdollisine alaryhmineen,lisaksi 'erittain brutaalit paholaisen palvojat' tietolahdetta eli hotellin isantaa siteeratakseni. Maaseudulla on yha myos luonnonuskontoja.  Kirkoiksi kutsutut rakennukset voivat ulospain olla hyvin tavallisten talojen kaltaisia, kuten sekin jonkin Universalin hengellinen huone, mista saitte osanne siella kaukana Finlandiassa.


Talo, minne hotellista muutin ja missa asun yksin, on etenkin pihapiiriltaan tunnelmallinen, vanhahtavan afrikkalainen. Pihapiiriin kuuluu saman perheen kolme taloa, emotalo ja kaksi pienempaa. Emotalossa asuu vanha ja vahan nuorempi emanta. Heilla on kaksi vakituista palvelijaa, mutta aamutuimaan laajaa pihaa luutii vanhaan kyykkymalliin yhteensa kolme naispalvelijaa, lisaksi silloin talloin paikalla puuhailee puutarhurin tapainen. Pihalla kasvaa kymmenkunta erilaista hedelmapuuta, on kaklattavia ankkoja, pikkuinen virkea kissa, vanha pyykkipalju ja sen sellaista asiaan kuuluvaa tunnelman luojaa. Sirkat sirittavat pimeassa illassa, jolloin myos kiipean taloni edustalla kasvavaan mandariinipuuhun napsimaan  niita jaljelle jaaneita mandariineja, joihin talonvaki ei ole yltanyt tai kepakoillaan osunut.
 Oma asuntoni on sisalta aika askeettinen. Aloitin kirjaimellisesti kuuraamalla vanhat pashkat nurkista. Kayttamattomina  olleet kylpparin vesijohdot loyhkaisivat avatessa ilmoille sellaisen hajuhaitan, ettei se vuorokaudessa haihtunut. Nyt on siistia ja hajutonta.  Perheenjasenista monet - tarkkaa lukua en viela tieda - asuvat Maputossa, mutta tulevat lomillaan tanne, joten pikkutalot ovat valmiudessa heita varten. Sanoin asuvani yksin, muttei se ole ihan totta. Huoneessa asustelee myos gekko. 


Ensi kerralla vien teidat kouluun, vahankos erilaiseen eskariin :)


Elina