Mango otsaan kopsahtaa

Kylla mina sita ylellisyydeksi kutsun, kun tyopaikan pihan poikki kulkiessaan saa mangosta paahan. Tanaan piti ihan palata takaisin ja kavella puun alta uudestaan, oli se niin uusi kokemus. Mango kolahtaa kevyen herkullisesti,  kuin lupauksena tulevien viikkojen toistuvista tapaamisista, joiden jalkeen se kypsana kopsahtaa katoseeni ja tulee pikku kotoseeni. Ei taalla voi olla tulematta hedelmapuubongariksi.                           
                                                                                   mangomangomangomango

 Varsinainen sesonki alkaa joulukuun puolella, jolloin monet lajikkeet, mangot muiden mukana, tulevat parahultaisesti syontikypsaan ikaan. Hedelmatarjontaa on yllin kyllin kautta koko vuoden, muttei kaikkia lajeja kaiken aikaa tietenkaan. Kesakuussa popsin ihan hurmioituneena mahtavaa avokadoa, jota ei kyllakaan avokadoksi myyja kutsunut vaan kaytti nimea, joka mielessani suomentui 'syntiin langenneeksi paarynaksi' mita nimea myos osittain syytan siita, etta addiktoiduin heti. Se hurma jai lyhytkestoiseksi, koska peran (paaryna = pera portugaliksi) aika meni kohta ohi eika lisaa ole loytynyt, vaikka ehdin jo solmia kanta-asiakassuhteen lankeemuksen kauppiaan kanssa. Vesi lirahtaa kielelle yha peraa muistellessa.

Hedelmien ja vihannesten ostaminen katukauppiailta on mukavaa, sananmukaisesti reilun kaupan meininkia. Ruokatunnilla pistaydyn usein lahikadun tunnelmaan, missa yhden aikoihin on meneillaan jonkinlainen siesta paatellen siita, etta naiset ovat vetaytyneet kojunsa takaosan varjoon loikoselleen, ja heidan siella potkotellessan ja huudellessaan mina vuorostani kyykin ja huutelen takaisin pikkuisten, valmiiksi kasattujen nippujen keskella sita parasta kokoelmaa hakien vahan kuin maantasaitsepalvelumyymalassa. Onnistuiko lukea tuo sanahirvitys? Kymmenella paikallisella rahalla (=25 senttia eurojen maissa) saa esim.5-6 banaanin nipun, 3-4 omenaa tai appelsiinia tai yhden ison mangon jne. Porkkanoita saa siihen hintaan 4-6 koosta riippuen, pahkinoita mukillisen. Leipakaupat ja katukauppiaat myyvat meidan ranskiksen pikkuserkkua vastaavaa, hyvasitkoista pitkuletta hintaan 6 paikallista ja samasta taikinasta pullautettuja sampyloita saa kahdella paikallisella rahalla eli meticalilla. Lopetetaanpa ostelu ja summataan lounastunnin ostokset: kuusi pienta banskua + viisi porkkanaa + mukillinen pahkinoita + ranskiksen pikkuserkku + kaksi sampylaa = 1euro (yksi euro)! Kuten kauneus on katsojan silmassa on hinnan arvokin ostajan lompakossa tai taskussa tai tissiliiveissa, kuten se taalla tapaa olla. Annan pienen vertailuluvun, jos asiaa haluaa enemmankin miettia. Hotellin respassa tyoskentevan, 12-tuntisia vuoroja tekevan palkka on kuukaudessa 3000 meticalia eli 75 euroa, mita saman kokoista summaa kuittaavat myos poliisit omasta tyostaan. Ei niille palkoille juuri kannata erillista lompakkoa hankkia.

    Tama on tuottoisa kotipalmuni, kirjoittaessani kopsahti taas yksi coco katolle. Sita sattuu
    usein tuulisina iltoina. Palmuvahtia ei ole sen yhden kerran jalkeen enaa nakynyt.


Jos katukauppiaitten seurassa alkaa olla liian mukavaa tai edullista, voi vastapainoksi pistaytya hakemaan vaikkapa hintavaa juustoa tai muuta kylmatuotetta kaupungin kahdesta marketista siihen toiseen mercadoon, eli aasialaisten ilottoman ankaran ilmapiirin myymalaan, missa toykeys ja toistensa tekemisen keskinainen vahtiminen kassalla on viety niin aarimmilleen, etta paikallinen nuori mies nohevasti salakuljettaa taskussaan juomapullon siita ohi, mita riskinottoa minakin henkisena kanssarikollisena jain loppuun asti seuraamaan ja vahankos taisin vahingoniloinenkin olla, etta siitas saitte, senkin ikivihaiset kurttuotsat! Saattoi olla omankin kaunan kanavointia, koska nykyiseen asuntoon muuttaessani ostin kyseisesta kaupasta keittolevyn, kolmen kattilan setin ja pienehkon peilin. Peili irtosi kehyksistaan, kun sen kotona kassista ulos nostin, ensimmaisen keitoksen yhteydessa rapisi kattilasta emalit liemeen, toisen kattilan lasikansi pirahti tuhannen sapaleiksi omia aikojaan  muutaman pesukerran jalkeen ja viime viikolla irtosi keittolevyn nuppi. Nyt menee arpomiseksi lammon saately pikkuisesta napikasta, joka toistaiseksi ainakin viela liikkuu. Viiden litran muoviset vesihinkit ovat tulleet ehjina perille ja niiden vuoksi siella tuleekin asioiduksi. Kauppa on tuossa ihan kulman takana.

Kertoisinko viela nuoresta hepusta, joka yllatti viime viikolla tuolla Inhambanen lentokentalla, kun olin sille toisen kerran toiviomatkalle Etela-Afrikkaan lahdossa. Kenttahan on ihan pikkuruinen ja sisatilat sen mukaiset, mutta siina vuoroa odottaessani eteen tupsahti tumma mies 'Tervetuloa, mita kuuluu?' mulle suomeksi sanomaan. Taksimies oli hanelle vihjannut, etta Suomesta on tama erilainen nainen. Jonkin verran aikaa kun oli odotella konetta, niin han siina tyon lomassa pistaytyi tuon tuosta kehumaan, kuinka hieno maa meilla on, on metrot ja Linnanmaki ja yksi pohjoiseen viittaava olutmerkki maistui niiiiin hyvalta, kaikki toimii ja suomalaisia sanoja on mukava lausua, kuinka 'carro' on auto ja 'bebe' on vauva ja aina tullessaan han avasi jutun sanomalla 'no niin!' Han oli ollut Espoossa kuukauden ajan muutama vuosi sitten ja ilman muuta unelmoi uudesta matkasta.

Matkoja ja sattumuksia on monenlaisia. Kerroinhan kerran maaseudun tavasta haudata viimeiselle matkalle lahtevia oman pihansa laheisyyteen? Kaksi viikkoa sitten olin mukana sellaisissa hautajaisissa. Se oli kaikessa koruttomuudessaan uskomattoman kaunista kuin tama muistoksi laitettu   appelsiinin kukkakin on.......